Heräsimme aamuvirkkuina puoli yhdeksältä (Suomessa kello siis puoli viisi) ja kävimme testaamassa hotellin buffet-aamiaisen.  Sieltä löytyi kaikkea mitä voi toivoa ja enemmänkin - oli tuoreita hedelmiä, oli länsimaalaiseen tapaan munia ja pekonia ja marmeladia, oli aasialaisittain kevätkääryleitä, paistettua riisiä, nuudeleita herkkupadoista puhumattakaan.  Ei täälläkään pääse laihtumaan.

Voipuneina vietimme pari aamupäivän tuntia altaalla aurinkovarjojen alla.  Olimme tyytyväisiä, että selvisimme aikaerosta näinkin vähällä.  Kiitos eilisten päiväunien ja kunnon yöunien.

Iltlapäivän kuumat tunnit shoppailimme.  Ensin Siam Paragon tavaratlossa, sitten taksikyydillä Silom Villagessa.  Se oli tuttu varhaisimmilta käynneiltämme, jolloin asuimme Aurinkomatkojen Narai-hotellissa.  Jane siskoi myi meille ihka ensimmäisen Bangkokin matkamme heinäkuussa 1995, jolloin täällä oli sadeaika.  No, se iloa haitannut, sillä sateet tulivat iltapäiväkuuroina ja yöaikaan.  Nyt täällä on meneillään kuuma kausi, joka toden totta on kuuma.  Onneksi nämä pari päivää ovat olleet vilvoittavan tuulisia.. 

Silomin silkkikaupasta ostimme Jane-siskolle hänen tilaamaansa turkoosia ja pinkkiä silkkiä - parasta laatua.  Minulla ei ollut ollenkaan silkinkaipuuta, sillä eläkeläisenä ei tarvitse enää näyttäviä työvaatteita.  Minun rahani kuluvat muuten vain matkailuun, kulttuuriin ja taidetarvikkeisiin. 

Löysimme illallispaikaksi sattumalta erinomaisen paikallisten suosiman Somboon Seafood -ravintolan.  Maistelimme grillattuja simpukoita, jättirapuja ja mustekalaa sekä uppopaistettua tofua paistetun riisin kera.  Paikkaa voi lämpimästi suositella.  Tiedoksi että sillä käy vain käteinen.  Masut pullollaan teimme nostalgiakävelyn Pat Pongin basaarikujille.  Hämmästelin, miten rihkama vuosia sitten innosti.  Nyt ei enää.  Olin kovasti tyytyväinen, kun pääsimme hulinasta pois tuk-tuk -kyydillä.