Keskiviikkopäivän 9.5. vietimme omalla rannalla.  Ihmettelimme illalla, miten voi olla aivan voipunut tekemättä juuri mitään.  Auringolla taisi olla osansa asiassa, sillä päivä oli kovasti helteinen.  Vaikka lueskelimme palmupuiden varjossa, iho punoitti molemmilla heleästi.
 
Torstaiaamuna 10.5. hyppäsimme songtaoon ja ajelimme saaren itärannalle Chawengiin.  Kylä oli päivällä hiljainen.  Se herää vasta iltapäivän tunteina eloon. 

   
Kävelimme rannalla ja minä hemmottelin itseäni käsi- ja jalkahoidolla.  Hintataso on ennallaan.  Hyvää thairuokaa saa alle sadan bahtin (100 rahaa = 2,5 euroa), ison oluen samoin, hieronta maksaa 300 bahtista ylöspäin, samoin manikyyri ja pedikyyri.

   
Happy hourin aikaan istuimme rantakadun ravintolassa, jossa wi-fi toimi.  Nautimme herkulliset pinacoladat.  ”Näitä tarjoamme kesällä mökkivieraillekin” Jussi innostui.  Hän tutki tietokoneelta kauppalehteä ja minä kirjoitin postikortteja (!).  Ihan käsin.  Ennen kuin saimme ne postiin, aika monta hikipisaraa vierähti.  Tarjoilijatyttö piirsi meille kartan, mistä postitoimisto löytyy.  Ei löytynyt.  Poliisipojat näyttivät kädellä, kävelkää päätietä vasemmalle 300 metriä.  Ei löytynyt, vaikka kävelimme lähes kolme kilometriä.  Hedelmäkauppias kehotti kääntymään seuraavasta risteyksestä.  Ei löytynyt.  Ilta alkoi jo pimetä, kun Jussi hihkaisi.  Edessä oli postal office.  Tytöt nuolivat kiltisti postimerkit kortteihin, joten odotettavissa on aito thaikosketus, jos kortit joskus tulevat perille.

Loppuviikko on sujunut leppoisasti.  Minä olen maalannut ahkerasti.  AkvArtin kesänäyttelyn teema on värikkäät kukat.  Eiköhän näillä eväillä sinne synny tuoreita kukkasia.


 
Samuiloman loppu häämöttää uhkaavasti.  Perjantaina kävimme hakemassa Nathonista paluuliput tiistaiksi Surat Thanin lentokentälle.  Se tarkoittaa, että vietämme täällä rannalle vielä äitienpäivän, mutta sen jälkeen edessä on vain kaupunkilomaa.  Maanantai kuluu Nathonissa, tiistaina matkaamme tuttuun tapaan lautalla, bussilla ja Air Asian halpalennolla Bangkokiin ja torstaiaamuna lennähdämme Finnairilla takaisin Suomeen.  Jo nyt tuntuu haikealta. 
Lena ja Jussi, loppusuoralla